Olen juonut tänään pääni täyteen tietoa. Hukkunut kaulaani myöten datamereen ja sukeltanut eriskummallisiin yhteyksiin asioiden välillä. Sitten tuskastunut ymmärtämättömyyteeni. Enkä vieläkään tiedä, oliko lasini alunperin puoliksi tyhjä vai täysi. Sen sijaan yhä useampi tuntuu tietävän lasinsa olevan aina täynnä. He juovat ahneina tuota tiedon ihmeellistä nektariinia. Humaltuvat viisaudestaan. Vaihtavat ylleen arkitieteen sankarin viitan ja asettuvat muutamia senttimetrejä korkeammalle. Piirun verran paremmalle puolelle, oikoen yhä suorempia suuntaviivoja. Eivätkä huomaa yhtäkään pintanaarmua täytetyissä maljoissaan. Kippis uudelle pätemisen uhrille! Kippis aiheettomille vastaväitteille! Kippis ylpeydelle!
Viisas tietänee kaikessa viisaudessaan ja älykkyyden huipukkuudessaan ylpeyden käsitteen? Kaksiteräisen miekan. Ylpeys ja älykkyys voivat luoda kuninkaan, mutta ylpeys yksin voi sokaista älykkään narrin kaltaiseksi. Voiko tarpeeksi viisas olla koskaan? Jos lasia täytetään ääriään myöten, se lopulta päästää ylimääräisen tiedon reunoiltaan yli. Tiede kuuluu kaikille, mutta liika on liikaa.
Minä hukuin tänään tietomäärän loputtomaan aallokkoon, mutta huomenna aloitan alusta. Minun tiedonmaljani on edelleen – ainakin puoliksi – tyhjä.
Merkinnät RSS-syötteenä
Ehket ole optimisti etkä pessimistikään – ehkä olet rautaisesti realisti.