Häppeninkiä

Vieraan maan kansalaiset vaeltavat Pohjolaan. Odottaen ihmettä ja pelastusta: ”Tulkaa katsomaan! Tänä yönä meille on syntynyt jumalainen ihme! Pimeää synkkyyttä ja karua lohduttomuutta valaisemaan täysikuu. Talven sepän takoma.” Pohjolan väki juhlii kuun kumoa, mutta vieraat eivät välitä. Heillä on toinen unelma. Unelma paratiisista. Kylmillä Pohjolan teillä, epävarmuus kalvaa sydäntä ja sekoittaa pään. Leviää kuin rutto, …

Minne menet kerjäläispoika? Miksi et jää? Maailmanpyörä pyörii ja rikkaat lapset nauravat ääneen. Hattaraa, makeaa ja kaiken värisiä ilmapalloja. Pienet kädet tarttuvat majesteetillisten metallivaunujen valjaisiin, kun valtaisat kiskot kahahtavat uuteen kierrokseen. Huvittelevat lapset ilakoivat: ”Lisää! Lisää!” Minne menet kerjäläispoika? Miksi et jää? Maailmanpyörä pyörii vielä ja rikkaat lapset vaativat enemmän ja enemmän.  He uskovat höyhenpilviin. Niihin, joissa ei tunneta kylmää tai nälkää. Katkeruutta …

Tuijotan tyhjää näytelmää, josta puuttuu kaikki. Tämä on sairasta draamaa ja hapettomia hengenvetoja. Minä olen näytelmän tähti. Väsynyt eläytymään rooliini. En jaksa näitä kaaospäiviä! Kohtalokkaita juonenkäänteitä.   En riitä. En milloinkaan riitä!   Selkäni painuu kumaraan. Taidan uupua nyt. Minulla on ikävä sinua.

Ihan vain Nuuksiossa, paossa Helsingin hälinää. Kaitalampi jo kauan sitten valloitettu. Omasta rauhasta ei tietoakaan. Rupattelua kuuluu sieltä täältä. Risut raksahtelevat poluilla, kulkijoiden jalkojen alla. Kunnioittaen kanssaihmisen mielenrauhaa, väistävät, kun tallaan mäkistä maastoa. Rannalla pieni poika yrittää uimaan. Vesi on jo kylmää, niin kuin tämä syksyinen ilmakin. Se ei pientä vesipetoa haittaa vaan hän kahlaa …

Kaksi viikkoa on kulunut kuin sumussa. Aamut ja iltapäivät olen repinyt, paiskonut, vääntänyt ja rikkonut hajoavia seiniä. Hukkunut pölyyn ja likaan. Käyttäytynyt muiden rakennusmiesten tavoin, asettuakseni parhaimmiten heidän joukkoonsa. Iltaisin olen kyennyt vain laahustamaan kiireisen kaupungin halki, peseytymään tummasta betonipölystä ja nukkumaan päivän urakan pois. Kauppakeskuksen hälinässä ahdistun: ”Antakaa minun vain olla!” Raahautuessani mylvivässä ostosparatiisissa, osana …

Meillä on salaisuus. Niin syvä ja suuri kuin valtavin meri. Niin laaja ja tosi kuin autioin aavikko. Kätketty tunnustus, piilotettuna tajuntamme kaukaisimpiin nurkkiin. Karu ja kalpea, mutta täydellinen merkitys meille. Meillä on salaisuus, ja meille usko sen olemassaolosta on salaisuutemme kilpi. Emme koskaan sano sitä ääneen, emme puhu siitä edes katsein. Vaikenemme kuin valkeat muurit sinun seisoessa tajuntamme …

Olen hauska ilta, menevä liekki ja nipistys korvan takana. Eriskummallinen tarina. Kaipuu ja jää. Verta valumaton viilto. Pettymys. En ymmärrä itseäni, miksi sinun pitäisi minua? Tule luokseni vaikka vasta seuraavassa elämässä, niin minä näytän sinulle uudestaan, mitä on rakkaus, kaipuu ja pettymys. Punainen aurinko tuomitkoon minut noustessaan, mutta en halua nähdä sinun silloin jäätyvän.  

Puut peittyvät vihdoin valkeaan pakkaseen. Hyinen jääsohjo peittää maan ja kylmä viima vismoo pääparkojamme. On sunnuntai. Minun ja sinun sunnuntai. Uppoudut fleecetakkisi suojiin nenänpäätäsi myöten. Huomaan, että sinulla on kylmä. Koitat kuljettaa lämpimiä mietteitä mukanasi yhä, vaikka jäätävä vastatuuli tunkeutuu takin pielistä sisään. Viima huuhtoo huulemme siniharmaiksi ja nenänpäämme tunnottomiksi. Katselemme ohitsemme juoksevaa lenkkeilijää. Hän …

”Houhouhou” huutaa S-marketin joulupukki. Piilottelen sitä hyllyjen takana keräillessäni viimeisiä joululahjoja koriin. Käteni tärisevät vimmatusti ja osa krääsästä taitaa käväistä lattiallakin. Kiittelen itseäni siitä, että olen ylipäätään tässä. Sulautuneena jouluroinan sekaan niin hyvin ettei aamuhiprakassa houraileva, mutta rooliinsa täysillä eläytyvä pukki äkkää minua enää. Ei kehtaa häiritä enempää aikuista ihmistä. Eilisten ja viimeisten pikkujoulujen alle …

Katselen ulos ikkunasta maisemaa, josta avautuu menneisyys täynnä muistoja. Selkäni takana nykyisyys pakattuna jätesäkkeihin ja erivärisiin laatikoihin. Järjestelemätöntä sekamelskaa, jota en tahtoisi setviä. Mieleni haluaisi kuitenkin jo rynnätä tulevaan. Sulkea menneen ja nykyisyyden oven taakse ja astua seuraavan oven läpi uuteen. Mutta tässä pisteessä kaikki – menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus – kohtaavat. Ne repivät minut …

Hän näkee minut jo kaukaa. Ihmettelee raskasta askellustani. Ryvettynyttä collegepaitaa ja reppuni sisällön pauketta. Kun tulen lähemmäs, hän kääntää katseensa alas. Pysyttelee vaiti. Tiedän kuitenkin, että hän tarkkailee minua, kun en huomaa. Seisahdun aloilleni ja odotan, että katseemme kohtaisivat edes kerran, mutta epäonnistun yrityksessäni. Sinä turhaudut minuun ja käännyt kokonaan selin. Hyvä on! Jatkan matkaani …

Linja-auto hörähtää käyntiin, ja niin minäkin. Olo on hutera. Hieman oksettaa, ärsyttää ja paleltaa. Edeltävä viikonloppu muistuttelee itsestään bussikuskin flirttaillessa mikrofoniin. Päässäni pyörii kaikenlaisia vivahteita ilojuomista alakulojuomiin ja tästä pomppivasta bussista tulevaan viikkoon. Pikkuiset joulut Tupun, Hupun sekä Lupun ja muutaman muun veijarin kanssa ovat ohi. Suussa maistuu yhä savuinen salmiakin katku: ”Näitä, kun sekoittaa …

Istun ylimmän kerroksen keskiaukeamalla, tavarat laatikoihin pakattuina. Valmiina kiertämään keskeneräisen kehäni loppuun ja palaamaan aloituspisteeseen. Valmiina lopettamaan yhden kappaleen ja aloittamaan jälleen uuden. Monenlaisia elämänvaiheita mahtunut tähän neljännesvuosisadan elämään ja tavaroita kertynyt nurkkiin pyörimään. Olen ollut onnekas, ja pystynyt vaihtamaan suuntaa silloin, kun on tehnyt mieli. Luopumaan tarpeettomasta ja haalimaan uutta. Harhailemaan pahoittelematta. Eksynyt tahallaan …

Lämmin, suolan kyllästämä vesi, huuhtoo hiekanjyvät ruskettuneiden varpaiden ympäriltä takaisin mereen. Jalat uppoavat santaan, mitä pidempään seisoskelen paikoillani. Tuuli huokaa ja pyörittelee muovinpalaa rantaviivaa pitkin. Kutittelee sitä ylösalaisin ja pyörittää holtittomasti sinne tänne. Katselen hetken auringon polttaman turhakkeen menoa, mutta aallon pyyhkiessä jalkojani hiekalla, katseeni karkaa merelle. Se leiskuu sinisen ja turkoosin väreissä, toistaen pilvettömän …