Tuijotan tyhjää näytelmää, josta puuttuu kaikki. Tämä on sairasta draamaa ja hapettomia hengenvetoja. Minä olen näytelmän tähti. Väsynyt eläytymään rooliini. En jaksa näitä kaaospäiviä! Kohtalokkaita juonenkäänteitä. En riitä. En milloinkaan riitä! Selkäni painuu kumaraan. Taidan uupua nyt. Minulla on ikävä sinua.
Ihan vain Nuuksiossa, paossa Helsingin hälinää. Kaitalampi jo kauan sitten valloitettu. Omasta rauhasta ei tietoakaan. Rupattelua kuuluu sieltä täältä. Risut raksahtelevat poluilla, kulkijoiden jalkojen alla. Kunnioittaen kanssaihmisen mielenrauhaa, väistävät, kun tallaan mäkistä maastoa. Rannalla pieni poika yrittää uimaan. Vesi on jo kylmää, niin kuin tämä syksyinen ilmakin. Se ei pientä vesipetoa haittaa vaan hän kahlaa …
Merkinnät RSS-syötteenä