Häppeninkiä

Jalat vievät eteenpäin. Muu kroppani huutaa päivän liikkumattomuuden tuskasta. Joudun pysäyttämään vauhtia kaipaavat jalkani aika ajoin notkistaakseni istumisesta jäykistyneen selän. Onneksi happea virtaa sen verran, että jaksan kiihdyttää tahtia. Vihdoin pääsen juoksemisen euforiaan. Kuulen vain musiikin pauhun ja laulajan ääni peittää ajatukseni pikkuhiljaa kokonaan. Irtaudun kivuliaasta ruumiistani. Jokaisella askeleella jalkani irtoavat maasta. Nousen korkeammalle, hengitän …

Kuulen huolesi. Sateiset säät, pilviset päivät, pettymys ja ahdistus. Kaiken keskipisteenä sinä. Unohdat olennaisen olemattomien sekaan. Viimeiset valopilkut häviävät varjoihin kasvoillasi. Suonissasi virtaa levottomuus. Vastaan eksyneisiin silmiisi, mutta sinä murrut. Missä vaiheessa ajankulkua unohdit elämisen merkityksen? Mikset pysähtynyt silloin, kun pyörät pyörivät sinun tahtiisi? Voisit yhä nähdä väreitä vesilätäköissä. Seurata sateen kulkua koivun lehdillä. Unohtua …