Häppeninkiä

”Houhouhou” huutaa S-marketin joulupukki. Piilottelen sitä hyllyjen takana keräillessäni viimeisiä joululahjoja koriin. Käteni tärisevät vimmatusti ja osa krääsästä taitaa käväistä lattiallakin. Kiittelen itseäni siitä, että olen ylipäätään tässä. Sulautuneena jouluroinan sekaan niin hyvin ettei aamuhiprakassa houraileva, mutta rooliinsa täysillä eläytyvä pukki äkkää minua enää. Ei kehtaa häiritä enempää aikuista ihmistä. Eilisten ja viimeisten pikkujoulujen alle jäänyttä poloista.

Kassajonossa ahdistaa jo hyvin pahasti ja kaivan hädissäni povitaskua. Aamulla kieltäydyn ystäväni tarjouksesta kiskoa naamariin vaaleaa pillerin puolikasta: ”Ei mitäään lääkkeitä! En minä semmoisia”. Ystäväni päättää kuitenkin sulloa povitaskuuni lääkkeen varmuuden vuoksi, ja onnekseni! Kassajonon vellovassa ihmiskoktailissa ahdistuksen määrä käskee kaatamaan kaikki kaupan hyllyt nurin, irvistämään rumasti kiukutteleville lapsille ja pilaamaan kaikkien näiden säntäilevien olioiden joulun. Sitten tuo pirullinen painajainen kuiskii tarttumaan kassan päädyssä jököttäviin paperirulliin ja huitomaan niillä takana tunkeilevia hahmoja, vähän viinankatkuista pukkia ja itseäni. Ennen kuin jono ehtii liikahtaa, löydän pillerin puolikkaan ja hulautan sen kuiviltaan kurkusta alas. Yskänpuuskaisen kakomisen jälkeen kassaneiti äkkää pistää vauhtia kassapuuhiinsa. Jono liikkuu sen verran, että minäkin pääsen maksamaan ostokseni. Töniessäni itseäni ulos pakkaseen, pukki hourailee perääni ”Hemmetti, heh-ihh-hik! Hyvää joulua hei, ja parane pian!”

Bussissa ”rauhoittava” viima iskee kalloon vihdoin. Kauppareissua varten tosin aivan liian myöhään, mutta joulunviettoon se ehtii juuri sopivasti. Kaikki on aika siistiä ja ihan kivaa. Vaalea naama vääntyy ajoittain hymynkaltaiseen ja maisemat vilistävät ikkunassa. Sairas joulu alkaa toipua pahimmasta kuumeestaan. Saunan jälkeen väsymys viimeistelee illan ja johtaa siihen, että kykenen vain tuijottamaan eteeni. Hämärän rajamailla kynttilät palavat loppuun ja jouluruoka tuoksuu jossain. En pysty muodostamaan enää yhtäkään lausetta tai sanaa small talkatakseni sukulaisten kanssa. Päädyn nyökkäilemään ja hyörimään keittiössä pitääkseni itseni hereillä, muiden humaltuessa jouluviineistä ja muista ilojuomista. Sumua kestää pari päivää, kunnes lopulta piristyn. Joulu on ohi ja minä paranen pian.