Häppeninkiä

Törmäsin Kari Grandiin jälleen kerran. Toivottavasti viimeisen kerran. Olin onnettomasti parkkeraanut taas autoni torin laitaan, ja siellä hän minua odotti. Autoni vieressä. Maalaislätsä väärinpäin otsalla. ”Terrrveh! Nyt on tutunnäköinen tyttö!” Ei taas tuo sotkupaita! Mutta tervehdittävä oli. Ihan ystävällisyyden nimissä. ”Päivää, hei arvaas mitä? Nyt mä osaan ihan itse ajaa tuosta parkista pois” – äijä …

Jokaiselta työpaikalta löytyy oma 7 päivää-lehti. Ikioma kanaorsi ja tupakkataukopaikka. Juoruavat siellä yksin ja monikossa. Jokaisella työntekijällä on oma, inhottava piikki lihassaan. Jos niitä on monta, vain yksi pistää kivuliaimmin. Eri ihmiset kuulemma kestävät kipua erilailla. Toiset murtuvat hyttysenpistoista ja toiset kestävät mitä vaan. Palasin vuoden tauon jälkeen tuttuun kesätyöpaikkaan. Kuten muissakin työyhteisöissä, tässäkin oli omat piikkinsä. Viime kesänä ne vain kutittelivat ja unohtuivat suurempien …

Juhannusruuhkassa ei tänä vuonna kuollut kuin kolme. Yritystä muillekin onnettomuuksille oli. Ainakin meidän mökillä. Yötön yö kauhukolmikon kanssa. Heti mökille päästyään vipellys pitkin mökkipihaa on hurja. Tupu aloittaa kepeästi viskipullolla, Hupu punaviinillä ja Lupu korkkaa kossun. Poikien menoa taivastellessa keittelen kahvit. Ilta on vasta aivan liian nuori. Laitetaan soimaan shaibaa: ”Nyt meille laulaa Anna Abröö …

Syvennyn eepokseeni ja luen muiden kirjoittamia sanoja. Elämäntarinoita, tosiasioita. Kuinkahan omani olisi kirjoitettu? Millaisin värein ja kuvin kuvitettu? Ehkä se rakentuisi paperiliuskoista. Yksi sieltä, toinen täältä. Kaikki eri suunnista. Yksinään mitättömiä, yhdessä jotakin. Pitkään aikaan mitään ei ole otettu välistä pois. Liuskat ovat kasautuneet päällekäin ja alimmat unohtuneet uusien alle. Olivatko sanat siinä jo valmiina …

”Sade jatkunee koko loppuviikon”, sanotaan uutisissa. Kenkäni ja vaatteeni kastuvat tarpeeksi. Pyöräilen läpi keskustan, jossa kadut tulvivat liejupuuroa. Ihmiset juoksevat suojaan, vaikka ovat joutuneet jo tyytymään samaan kohtaloon kuin minä. Kastuneet jokaista neliösenttiä myöten. Tietä ajava bemari osuu lätäkköön ja ihmiset kiroilevat ajajan manalaan. ”Mutta heeeeei, kesäsade!! Sehän kuivaa, minkä kastelee?” Minun niskaani sataa myöhemmin …

”Helsinki is really… a mixture of cultures”, selitän kouralliselle kansainvälisiä kokousvieraita. Osa heistä kävelee hiljaa vierelläni eikä kommentoi takaisin kovin moneen lauseeseeni. Ajattelevat varmasti ”Joko ollaan vihdoin perillä?” Kiidämme läpi ruuhkaisen keskustan, he valitsivat kulkupeleikseen omat jalkansa. Paljon maailmaa nähneet. Ehkä he eivät ymmärrä, mitä olin hätäpäissäni selittänyt. Saattoivat olla häkellyksissä kuuman kesäpäivän hulinasta. Tai …

Polkupyörä. Kätevä vempele kaupungissa. Tulee halvemmaksi kuin bussi ja ahdistaa vähemmän kuin autolla ajaminen. Ulkoliikuntaa säällä kuin säällä, ylämäki…alamäki…ylämäki…Kunto kasvaa väkipakolla, mutta satavarmasti. Ja tänään kymmenen kilometrin alkutaipaleella, minulta puhkesi etukumi. Pffffh! Siihen loppui tämän tytön matka. Pari kirosanaa niin kuin asiaan kuului. Pyörä parkkiin tienposkeen ja kyykistelemään. Pyörätohtoria leikkiessäni huomasin, että kumiin oli tarrautunut …

Oho! Viikonloppu loppuu ja sunnuntaina yritän kelata päässäni hataraa filmiä taaksepäin. Ihmettelen itsekin, mitä tuli tehtyä. Menoa riitti kohtuuttoman paljon ja vahva aikuisten limppari ei sitä ainakaan hidastanut. Täytynee tunnustaa, että täysin rehellinen en voi tässä vaiheessa sunnuntaita enää olla. Tosin eilistäkin selkeämpi. Humppailtama alkaa pahaenteisesti salajälkipolttareilla. Näitä on suunniteltu pitkään, muttei tarpeeksi pitkälle. Alkuun …

Lähden väsyneenä töihin ja tulen yhtä väsyneenä takaisin. Yhdeksän tunnin retkeeni mahtuu asioita, jotka vain tapahtuvat. Minä matkustan pyöräni selässä mukana, katsellen päiväni maisemia. Aloitan työt nuokkumalla läppärin ääressä. Kymmeneltä alan heräillä. Kahvia naamariin, nyt lähtee! Lounaalla pitelen mahaani, ai jestas kun sattuu. Ei se mitään, päivä jatkuu ahtaamalla skumppaa ja mansikoita. Työkaverit pitävät huolen, …

Keitä ovat nuo ”teiden ritarit”? Katujemme sankarit? Arkisen autoilijan pelastavat enkelit? He pysyttelevät piiloissaan ja kun apua tarvitaan, he hyppäävät tuulilasin taakse. Joka tapauksessa autoilija! Sinua on varoitettu. Eikö? Ja kas! Tänään hivuttautuessani 80-luvun Fiestaan tajusin, tapasin sellaisen. Olin illalla parkkeeraanut autoni torin laitaan. Koska torilla sattui tänään (sunnuntaina) olemaan vilkas markkinapäivä, oli autoja sattunutsinne …