Häppeninkiä

Juhannusruuhkassa ei tänä vuonna kuollut kuin kolme. Yritystä muillekin onnettomuuksille oli. Ainakin meidän mökillä. Yötön yö kauhukolmikon kanssa. Heti mökille päästyään vipellys pitkin mökkipihaa on hurja. Tupu aloittaa kepeästi viskipullolla, Hupu punaviinillä ja Lupu korkkaa kossun. Poikien menoa taivastellessa keittelen kahvit. Ilta on vasta aivan liian nuori. Laitetaan soimaan shaibaa: ”Nyt meille laulaa Anna Abröö ja Ratatataa taa ratataa!”. Pojat hullaantuvat ja alkavat ampua Annan tahdissa ilmakivääreillä. Joskus maaliin, ja suurimmaksi osaksi ohi. Sitten tyhjä siideripullo järveen ja sitä tähtäilemään. Muutaman sadan ammuksen ja viinahuikan jälkeen pullo on edelleen pinnalla. Hupu hyppää tuskastuessaan paskaksi ammutun pullon päälle järveen, ja saa aploodit. Minä jään kuuntelemaan terassille humppaa, kun pojat rynnivät saunaan.

Kolmen tunnin päästä löylyä on jo liikaa isommallekin miehelle, joten Lupu eksyy hämillään terassille. En ole varma, mihin suuntaan sen silmät osoittaa, mutta ymmärtääkseni sillä on hyvinhyvin nälkä. Hupu löytää matkalaukustaan kitaran ja alkaa samantien rämpyttää hirveän epävireisesti Nirvanaa. ”Nyt grillataan!” Grilli tulille, kirjaimellisesti. Whuuum! Makkarat palaa, grilli palaa, Lupun käsi palaa. Lupu järveen, Hupu sammuttamaan grilliä. Mutta missä on Tupu!? ”Jumalauta jätkät, sammuko se saunaan!?” Kaikki hakemaan Tupua saunasta. Äijä nuokkuu lauteella ja tekee sinne jonkinlaista pesää. Heräteltäessä, se alkaa kirkumaan, että sillä on kylmä!! 80-asteisessa saunassa?! Tupu nostetaan väkisin saunan eteiseen. Se käprtyy siihen lausuen rakkauden tunnustuksia pyyhkeelle, joka levitetään sen niskaan. Yöttömän yön merkitys jää kaikilta epäselväksi, kun valot sammutetaa jo kymmeneltä illalla.

Seuraavana päivänä pää on kipeä. Äkkiä Saleen hakemaan loiventavia! Pari tyttöäkin olisi kuulemma kiva saada. Hupparit niskaan ja Tupu ajaa. Hyvä niin, sehän meni ainakin ajoissa nukkumaan. Salen pihassa ei pojilla iskuyritykset toimi: ”Moi, sullon kiva tukka!” Teinit katsovat ryvettynyttä joukkoa hämillään. Lyödäkkö turpaan vai ei. Hivuttaudun auton taakse. Hupu heittää ilmoillelle kuningasidean: Siideripullo tyhjäksi ja narunpäähän roikkumaan. Nyt, jos koskaan pissis nappaa! Salen edustan kuumimmista gimmoista ei näy jälkeäkään. Sen sijaan kylän karseimmat rouvat pällistelivät katuun kolahtanutta putelia. Yhtäkkiä lähistöltä ilmestyy vanhempi herra rollaattorinsa kanssa kohti ansaamme. Noin neljä kertaa patu yrittää kurkottaa muovipussi toisessa ja rollaattorin kädensija toisessa handussaan, kohti kahdenkymmenen sentin aarretta. Aina, ihan aina aarre vedetään sen nenän edestä pois. Mahtaa harmittaa. Kurttunaaman kätköistä kuuluu kirosanoja, jotka kaikuivat Salen jo autioituneessa pihassa. Lopulti pappa hoksaa, mistä on kyse, ja siinä vaiheessa meille tulee hätä juosta takaisin autoon.

Mökin pihassa, Hupu löytää pusikosta kitaransa. Mies ryhtyy kilpalaulantaan räkättirastaiden kanssa, ja kaamea örinä peittää alleen kaiken. Siis jopa naapurin moottorisahan rytkeen. Kun se koittaa veivata jotakin piisin tapaista, Tupu suuttuu ja heittää Hoosiannan kohdalla kitaran paskaksi terassin kaiteeseen. Tupu ei ollut vielä saanut yhtään kaljaa ajomatkan vuoksi, ja eilisillankin loppui koitti liian lyhyeen. Hupu lähtee suutuspäissään naapuriin. Me muut soitetaan Annaa radiosta.

Kun aletaan polttelemaan eiliseltä unohtunutta kokkoa, kaikki ovat onneksi jo paikalla. Puut ovat märkiä eiliseltä sateelta, joten pistellään tarpeeksi sytytysnestettä. Pari desiä, kuusi, koko litra. Risut ja halot eivät silti syty. Tupu ehdottaa kitaran lisäämistä roihuun. Se olisi ainakin kuiva. Hupu alkaa nostattaa riitaa. Ennenkuin molemmat ovat jo ehtineet painia maassa, Lupu on hakenut mökkiliiteristä bensaa ja heittänyt kupillisen kokkoon. Whuuum! Kokko räjähtää liekkeihin. Uskomaton tuliaalto sekoittaa poikien päät. Kaikki huutavat onnesta. Pian hiillostetaan taas mustia pötköjä ja heitetään sketsejä. Viimeisille liekeillä viskotaan vielä kiinareita ja papatteja. Annan piisi saa uuden merkityksen pommien paukahdellessa. Tyytyväisinä katsellaan kauhukolmikon kanssa mökkipihaa. Se sauhuaa tulesta ja liekeistä, aitan pilari on noesta mustana. Mahtava Jussi on saanut arvoisensa päätöksen ja juhla loppuu äijämäiseen riemunpärinään: ”Rätätäätäätää!”