Häppeninkiä

Kaksi viikkoa on kulunut kuin sumussa. Aamut ja iltapäivät olen repinyt, paiskonut, vääntänyt ja rikkonut hajoavia seiniä. Hukkunut pölyyn ja likaan. Käyttäytynyt muiden rakennusmiesten tavoin, asettuakseni parhaimmiten heidän joukkoonsa. Iltaisin olen kyennyt vain laahustamaan kiireisen kaupungin halki, peseytymään tummasta betonipölystä ja nukkumaan päivän urakan pois.

Kauppakeskuksen hälinässä ahdistun: ”Antakaa minun vain olla!” Raahautuessani mylvivässä ostosparatiisissa, osana shoppailijoiden ja turistien jonoa, innokas kuntosalikeskuksen promootiomyyjä poimii minut silmätikukseen ja asettuu eteeni. Hätäännyn hieman, miksi juuri minä? Heijastinväreihin pukeutunut, yliruskettunut mies paiskaisee kouraani mainoslapun ja kirkaisee hihkuen korviini: ”Kuinkas neidillä treenit sujuu?” Tuntuu kuin tuon supermiehen ääni kaikuisi tyhjässä pääkopassani moninkertaisena. Silmäni siristelevät hänen hymynsä sokaisemina ja olen varma, että hän näkee kaiken. Rakennuspöly naamallani tummuu entisestään ja kasvavat silmäpussini valuvat pitkin poskia, hänen tarkastellessa irvikuvaani. Todellinen myyntimies ei kuitenkaan peräänny koskaan! Ja hän on päättänyt saalistaa minut haaviinsa.

Siristelen edelleen silmiäni ja teen odottamattoman kummallisen pakkoliikkeen päälläni. Ajattelen päästää heti tuon fitness-valtakunnan viherkeijun paremmille kalastusmaille. Tokaisen jotakin hänen suuntaansa heilutellen edelleen päätäni puolelta toiselle. Innokas myyntimies jatkaa silti edelleen loppumatonta lauselitaniaansa. Hän ei kuule muminaani kauppakeskuksen älämölön läpi. Sen vuoksi päätän huutaa asiani melko lujaa ilopillerin korviin: ”Ei mee kauheen hyvin!! HIRVEE DARRA!” Häkeltynyt urheilumainos tärisee edessäni ja vaihtelee ilmeitään yllättävän nopeasti. Muutama muu katsahtaa meihin, ja jatkaa matkaansa. Vihdoin tuo sporttinen väripaletti on hiljaa. Katselen häntä hetken silmiin ja sitten liukenen ihmismassaan. Viherkeiju kerää pian itsensä. Kun katsahdan taakseni, hän pyörii hetken ympyrää paikoillaan ja alkaa sitten tehdä jo taikojaan seuraavalle uhrilleen. Minä vaivun takaisin sumuuni ja jatkan etenevän jonon mukana matkaani kohti kotia.