Vauhtisokeus hurmaa minut, kun pösötän 140 kilometriä tunnissa vanhalla Fiestallani. Hoilaan niin lujaa soittimeni tahtiin, etten havaitse mittarin lukemia. Tuntuu, kuin autot vain matelisivat omilla kaistoillaan, kun punainen paholainen pinkaisee niiden ohi. Kiireen sijaan tunteitani ovat kuitenkin levottomuus, haikeus ja epävarmuus. Ne lienevät huonoja matkakavereita. Saapuessa ensimmäiseen etappiini, olen pyyhkinyt pirteän hymyn kasvoilleni. Pienen sairaalaan …
Herään ystäväni sohvalta: ”Sori mun pitää nyt mennä äkkiä, kun menen katsomaan kaverin vauvaa”. Ystävä ymmärtää ja pääsen matkaan lähes samantien herättyäni. Melkein epätoivoisesti pyöräilen helteessä 20 kilometrin matkan välillä pysähdellen ja juoden, välillä etsien uudelle ihmisenalulle lahjaa kaupan hyllyiltä. Törmään keltaiseen, isoon nalleen ja se lähtee kortin kera matkaan. Tyttö tai poika, nalle kelpaa aina. …
Kesäkiireet vievät pyörääni eteenpäin. Paikasta toiseen, minuutista minuuttiin, sekunnista sekuntiin. Välillä pysäytän matkani ja nautin jäätelöstä. Se sulaa yhtä nopeasti kuumassa kesähelteessä, kuin minun aikani. En tiedä, millaista olisi ”tavallinen” elämä. Sellainen, jossa suunnitellaan viikkokausia retkeä lähipuistoon. Sellainen, jossa on unohdettu heittäytyminen, kynnyksen yli astuminen ja jääty turvallisuuden tunteeseen. Helppoon elämään. Kesä vie ainakin minua mennessään; meren aalloilla …
Merkinnät RSS-syötteenä