Minne menet kerjäläispoika? Miksi et jää? Maailmanpyörä pyörii ja rikkaat lapset nauravat ääneen. Hattaraa, makeaa ja kaiken värisiä ilmapalloja. Pienet kädet tarttuvat majesteetillisten metallivaunujen valjaisiin, kun valtaisat kiskot kahahtavat uuteen kierrokseen. Huvittelevat lapset ilakoivat: ”Lisää! Lisää!”
Minne menet kerjäläispoika? Miksi et jää? Maailmanpyörä pyörii vielä ja rikkaat lapset vaativat enemmän ja enemmän. He uskovat höyhenpilviin. Niihin, joissa ei tunneta kylmää tai nälkää. Katkeruutta tai vihaa. Eikä yhtäkään itkevää katulasta.
Aina vain hupenee varastettu vohvelinpala, mutta valkoisen miehen takki lämmittää vielä. Tuijota sinäkin höyhenpilviin ja sulje mielesi mustilta ajatuksilta, kerjäläispoika. Kaupunki elää vielä, vaikka taivaan valot sammuvat. Kysyt, onko jumalaa eikä kukaan vieläkään vastaa.
Maailmanpyörä sulkeutuu ja rikkaat lapset viedään kotiin. Haalistunut tähtitaivas valuu vihaisen sielusi ylle ja unohtaa huvipuiston äänet. Tyhjä kylmyys vaatii verojaan ja vie viimeiset voimasi. Puisten lankkujen reunalla, maailmanpyörän alla, nukut viimeiseen katkeraan uneen, pieni kerjäläispoika.
Merkinnät RSS-syötteenä