Häppeninkiä

Oho! Viikonloppu loppuu ja sunnuntaina yritän kelata päässäni hataraa filmiä taaksepäin. Ihmettelen itsekin, mitä tuli tehtyä. Menoa riitti kohtuuttoman paljon ja vahva aikuisten limppari ei sitä ainakaan hidastanut. Täytynee tunnustaa, että täysin rehellinen en voi tässä vaiheessa sunnuntaita enää olla. Tosin eilistäkin selkeämpi.

Humppailtama alkaa pahaenteisesti salajälkipolttareilla. Näitä on suunniteltu pitkään, muttei tarpeeksi pitkälle. Alkuun hyvät ruuat. Hinta hirvittää, mutta kerrankos sitä! Mahtavaa seuraa, uusia ja vanhoja tuttavuuksia. Naurua, paljon naurua. Hyvä meininki! Lisää viiniä! Ja sitten tarinoita, joita aikaisemmin ei ole paljastettu, mutta nyt ilmeisesti on aika. ”Maksetaan lasku, ja sitten baariin?” Kaikki lähtee mukaan. Elävää musiikkia ja lisää aikuisten limpparia, sitruunalla tai ilman. Hääparin mies alkaa tarjota shottitarjottimia. ”Kukas nämä juo?!” Pikkupikkuriitaa. Naiset kotiin, ja miehet ja minä jäädään. Minä olen kuulemma yksi jätkistä. Jack Sparrown kanssa tutustutaan tiskillä, ja myöhemmin tanssilattialla. On kyllä ihan näköinen! Ee-ooo-Kapten Jack! En voi olla huutamatta sille kliseitä. Se vain huojuu paikallaan ja hymyilee, taitaapa olla aika tuiterissa. Myöhemmin, kun se alkaa pummia rahaa, on aika siirtyä eteenpäin.

Toiseen baariin. Portsarit ovensuissa toitottavat samaa sanomaa vihaisina: ”Ette tuu enää, ollaan menossa kiinni!” No HÖH! Paitsi yksi, joka viittilöi meille. ”Tulga pojat thänne!” Baari on auki, mutta ompahan kummallisen näköinen kellariluola. ”One Love” leimataan käteen ja, mitä alemmas kellariin mennään, sitä hikisemmäksi ilma muuttuu. Tanssilattia on tulessa, ei kirjaimellisesti, mutta hiki ihmisten otsilla kertoo kuumuudesta. Reggae soi ja ihmiset tamppaa. Joku alkaa riisua paitaansa, mutta se haetaan äkkiä tanssilattialta pois. Ei muuta kuin kiireesti sekaan! Mutta hups! Yhtäkkiä aletaan ymmärtää, että taidetaan olla ainoita valkoihoisia Afrikassa. Pieni hätäilme valtaa naamavärkin. Toisaalta kerrankos sitä!

Sheikataan buutia niin perkeleesti ja nanduheimolaiset taputtelee olalle. Ehkä meidät on hyväksytty? DJ mylvii epämääräisesti joka toisella biitillä ja jonkinnäköinen tanssi-battle kehkeytyy kesken kaiken reggaehelvettiin. Valkoiset shortsit vilahtelee maassa. Ai mutta siellähän on ihminenkin! Peppua heilutetaan ylhäällä, alhaalla, eestä ja takaa. Luulen osallistuvani, mutta oikeasti pyörin kuin palikka väärässä palapelissä. Ei oikein ymmärrä itsekkään kuuluvansa väärään paikkaan. Joka tapauksessa suu auki, paita hikeen ja siideriin. Läikytän juomia lattialla kieriskelevän tytön päälle. Siinä vaiheessa, kun eräs arabivaimoke intoutuu hetkuttamaan takalistoaan päällään seisoen, on aika siirtyä syrjään. ”Move sister!” Olen niin hiessä, että voisin puristaa paidastani sitä tyhjään lasiini. Luojan kiitos en ryhdy hommaan ennenkuin valomerkki iskeytyy tajuntaani. Baari purkautuu viileään kesäyöhön. Aurinko on jo noussut vai laskiko se ollenkaan tänä yönä? Kaikki meistä ovat valmiita lähtemään kotiin, mutta palo silmissä kertoo illan tarinaa. ”Oli kyl hauskaa, todellaki uudestaan!”