Lähden väsyneenä töihin ja tulen yhtä väsyneenä takaisin. Yhdeksän tunnin retkeeni mahtuu asioita, jotka vain tapahtuvat. Minä matkustan pyöräni selässä mukana, katsellen päiväni maisemia. Aloitan työt nuokkumalla läppärin ääressä. Kymmeneltä alan heräillä. Kahvia naamariin, nyt lähtee! Lounaalla pitelen mahaani, ai jestas kun sattuu. Ei se mitään, päivä jatkuu ahtaamalla skumppaa ja mansikoita. Työkaverit pitävät huolen, että lasi on aina täynnä. Juhlistetaan työkaverin syntymäpäiviä. Sitten lähdetään väkisin baariin ”yksille”. Otan kokiksen, tänään ei mennä Pohjanmaan kautta kotiin. Häivyn sopivan hetken tullen suoraan salille kyykkäämään. Onkohan tässä nyt mitään järkeä. Väsyttääkin niin perusteellisesti.
Kotimatkalla törmään pyöräkaistalla harhailevaan Andyyn: ”Ois kliffaa mennä puistoo istuu”. En tiedä kenelle mies kohdistaa sanansa. Harmaa ilma höyrystyy sateeksi. Miehen farkkupaita kastuu eikä tällä kertaa pelkästään hiestä.
Merkinnät RSS-syötteenä