Häppeninkiä

Keitä ovat nuo ”teiden ritarit”? Katujemme sankarit? Arkisen autoilijan pelastavat enkelit? He pysyttelevät piiloissaan ja kun apua tarvitaan, he hyppäävät tuulilasin taakse. Joka tapauksessa autoilija! Sinua on varoitettu. Eikö?

Ja kas! Tänään hivuttautuessani 80-luvun Fiestaan tajusin, tapasin sellaisen. Olin illalla parkkeeraanut autoni torin laitaan. Koska torilla sattui tänään (sunnuntaina) olemaan vilkas markkinapäivä, oli autoja sattunutsinne muutama sata. Niitä oli oman autoni edessä ja takana. Ei siis hienostuneesti parin metrin päässä vaan melkein kiinni takapuskurissa. Vanha Fiestani köhisi itsensä käyntiin ja aloin vimmatusti vääntämään rattia. Vanhassa Foordissa ei ole sellaisia hienouksia kuin ohjaustehostin, saatika parkkiin ohjaava autorobotti. Peruutuspeilikin liimattiin eilen takaisin kiinni tuulilasiin. Käytin käsijarrua, väänsin rattia ja vilkuilin jokaiseen ilmansuuntaan. Älä nyt tyri tätä! Näytä, että nainen on kätevä auton ratissa! Mutta tunnustan: ihan vaikea paikka oli kyseessä.

Ei se mitään! Paikalle liihotti tuo hurmaava kotikorttelimme Kari Grandi! Hahaa! Olin tuntenut, että minua oltiin tarkkailtu. Tällä tyypillä taisi olla raitapaidan kauluksella Kallen mätitahnaa, maalaislippis syvälle päähän painettu ja silmälasit vinossa. Siinä hän viittilöi jotakin ikkunani takana eikä auttanut muu, kuin avata ikkuna: ”Terrrve! Kyllä nyt on tytöllä niin kauhistunut ilme ratin takana, että tarviitko apua?”, hän hurmaavasti huusi niin, että Fiesta sammui. Töks. ”Öh..nojoo. Kiitos! Voisitko sä katsoa, että mä en peruuta ketään päin. Siis että, onko mulla tilaa takana?” Auto käyntiin ja vääntämään kieli poskella rattia. Äkkiä!

”Ei kyllä minä tulen rattiin ja autan auton pois tuosta”-Äijä ehdottaa. Se haluaa ryöstää autoni. Mutta toisaalta, jos kieltäydyn, se jää nauramaan auton viereen. Pahimmillaan se suuttuu ja jää huutamaan auton viereen. Tai sitten se tekee molempia, vuoronperään. En osaa päättää. ”No jos tehtäisiin silleen, että sä tuut rattiin, ja mä istun tohon pelkääjän paikalle?”-ehdotan, johon äijällä on kyllä hyvä pointti: ”No jonkunhan pitää katsoa, ettei osu?”. Loppujen lopuksi päädymme ratkaisuun. Kari Grandi rattiin ja minä ulos pitämään pelkääjän paikan ovesta kiinni.

Aluksi tuo sotkupaita sammuttaa autoni kolme kertaa. Vääntää kaikella voimallaan rattia: ”Raskas on perkele!”. Sitten vitkuttaa ja vatkuttaa autoa. Vähän varovaisesti käyttelee kaasua. En ole varma, kuinka monta miinusmerkkiä noissa silmälaseissa on. Ne tipahtavat auton notkahtaessa ensin taakse, sitten eteen. Mä huutelen välimatkoja ja pidän heiluvasta oviaukosta kiinni. Kyllä mä ehdin hyppäämään liikkuvaan autoon, jos tämä ex-Rambo haluaa kaasuttaa Fiestalla auringonlaskuun. Suunnittelen tämmöistä kokonaiset viisitoista minuuttia. Auto on saatu sillä välin hieman irti ahtaasta väliköstä. ”No hei tota..jos mä tulisin itse”-päätän kysyä varovaisesti. Vain siksi, että ällöttää kauheasti. Miehen hikikarpalot valuu pienellä otsalla. Ensin paidalle, sitten mätitahnaan ja auton penkille. Se ähisee ja puuskuttaa. Onkohan sillä paha olla? ”Ei käy! MINÄ AUTAN!”. Selvä sitten.

Noin 20 minuutin kuluttua auto on poikittain menosuuntaan. Torille tulevat ja sieltä lähtevät autot ovat kaikki jumissa tämän takia. Heiluttelen käsiäni raivostuneille kuskeille: ”Sori!” Ai että ihmistä voi nolottaa! Torikulmiemme sankari nousee ulos autosta pikkuisen loukkaantunut ilme kasvoillaan. Ihan kuin Fiestalla ja hänellä olisi ollut kattiloiden jakoa. ”Onpa paska auto!”-äijä toruu, ”Ei tuommosella voi ajaa. Jäykkä ratti, huono kaasu, sammuu!”. Raitapaidan ääni kimittää, se on vähän vihainen. Puolustaudun, äijähän haukkuu hyvää autoa: ”Joo, se on vanha auto.” ”Paska se on! Vaihda heti.” -Huru-ukko katselee Fiestaa ikäänkuin äijä olisi saanut just turpaansa. Ja mä otan loukkaukset vastaan. Näyttää, että mies olisi kehunut minua eikä solvannut autoani: ”Öööh, no kiitoksia! Taidan koittaa mennä, kun nuo toiset autot tööttää. Kiitti hei tosi paljon!” Äijä ei edes katso minuun päin. Se käppäilee omalle autolleen, joka on koko ajan ollut parkissa. Ihan vieressä! Vanha Lada, jonka katolla lokit vetelee ukon eväsleipää. Äijä häätää lokit pois ja jatkaa leipänsä mussuttamista loppuun. Pääsen jotenkin autollani pahimmasta hässäkästä pois, ja katson perääni. Olisin voinut kiittää ritariani ennen kaasuttamista pois, mutta loukkaantumisen määrällä ei ole rajaa. Äijä on jo istahtanut autoonsa.