Kuulen huolesi. Sateiset säät, pilviset päivät, pettymys ja ahdistus. Kaiken keskipisteenä sinä. Unohdat olennaisen olemattomien sekaan. Viimeiset valopilkut häviävät varjoihin kasvoillasi. Suonissasi virtaa levottomuus. Vastaan eksyneisiin silmiisi, mutta sinä murrut. Missä vaiheessa ajankulkua unohdit elämisen merkityksen? Mikset pysähtynyt silloin, kun pyörät pyörivät sinun tahtiisi? Voisit yhä nähdä väreitä vesilätäköissä. Seurata sateen kulkua koivun lehdillä. Unohtua laskemaan sekunteja pisaroiden välillä. Vaan nyt jokainen sade lyö vasten kasvojasi. Uusia pettymyksiä pilaantuneiden joukossa. Jäljellä vain tyhjä sinä. Minä ahdistun kanssasi. Pian himmennät minutkin. Kumpa jo sade sammuttaisi sisälläsi kytevän ahdingon.
Merkinnät RSS-syötteenä