Istun ylimmän kerroksen keskiaukeamalla, tavarat laatikoihin pakattuina. Valmiina kiertämään keskeneräisen kehäni loppuun ja palaamaan aloituspisteeseen. Valmiina lopettamaan yhden kappaleen ja aloittamaan jälleen uuden. Monenlaisia elämänvaiheita mahtunut tähän neljännesvuosisadan elämään ja tavaroita kertynyt nurkkiin pyörimään. Olen ollut onnekas, ja pystynyt vaihtamaan suuntaa silloin, kun on tehnyt mieli. Luopumaan tarpeettomasta ja haalimaan uutta. Harhailemaan pahoittelematta. Eksynyt tahallaan ja tahattomasti. Ollut vapaa lähtemään ja palaamaan takaisin oman mieleni mukaan. Silloin tällöin ja toisaalta, sopimattoman monta kertaa.
Huomaan palaavani jokaisessa elämäni kappaleessa aina samaan aloituspisteeseen. Kiertäväni kehää, laajentaen sitä kierros kierrokselta. Huomaan jättäväni jäljen niihin, joita matkallani kohtaan. Ja ymmärrän ikävöiväni menetettyjä hetkiä. Tuhansien tarinoiden talo natisee liitoksistaan ja huurustaa valloilleen sointuneet sanat jääkiteiksi ikkunalasiin. Kirjoittaa niihin minunkin kappaleeni lause kerrallaan. Yksi tarina on kerrottu. Mielinmäärin kertomatta. Muuttolaatikoissa lopulta vain matkamuistoja ja materiaa. Mitä muutakaan olisin voinut tältä talolta mukaani vaatia?
Merkinnät RSS-syötteenä