Mukavaa, että tapasimme jälleen. Monia kesähelteitä välissämme ja tuhansia kilometrejä erotuksenamme. Nyt kohtasimme taas Suomen keskipisteessä. Sinä kerroit minulle Lapin karuista maisemista. Silmäsi loistivat kirkkaina, kun maalasit minulle mielikuvia kapeista jokiuomista ja tunturimänniköistä. Minä ahdistuin kertoessani sinulle Helsingin ruuhkista, kiireisistä ihmisistä ja melusaasteesta. Sinulle tuntemattomista.
Poimimme punaisia marjoja purkkeihin ja sinisiä suuhun. Huvitimme toisiamme väärillä uskomuksilla ja haaveilimme uusista seikkailuista. Tallasimme pitkospuita auringon värittäessä syksyistä maisemaa väriliiduillaan. Oranssia, vihreää, punaista ja keltaista. Ja aina, kun juttelimme metsä hymisi meille. Puut narahtelivat toisiaan vasten ja järven pinnan kohina väreili metsän takana. Saapastelimme polkuja ristiin rastiin, mutta emme joutuneet milloinkaan hukkaan. Tapamme mennä ei ollut vihamielinen enkä epäile, ettet sinä olisi ollut täysin läsnä. vasta tuntien jälkeen päätimme retken paikkaan, jonne olimme aamusella saapuneet. Nyt vain usva oli väistynyt ja punaiset posket koristelivat meidän molempien kasvoja. Minulle jäi hyvä mieli sinusta.
Merkinnät RSS-syötteenä